Vivianista metsässä.

Vein vivianin siis sinne jonnekkin missä oli mun "ensimmäinen" "oikea" kuvausessio koskaan, kolmisen vuotta sitten. Ja kellekkään ei varmaan tule yllätyksenä, että kuvasin sillonkin Viviania.
 Ajattelin jossain vaiheessa tehdä jättikuvapostaukset Vivianista ja Heinistä, koska oon kuvannu niitä lorttoja enemmän, kun ketään muuta.
Teksti on tänään taas suurinpiirtein yhtä sekavaa, kun aina. En pahoittele sitä.

Just  nyt oon nyt-liitteellä työharjottelussa, ja oon kuvannu pari kuvaa tän viikon lehteenkin, yay.
Elämä näyttää muutenki ihan kivalta, varsinkin kuvauspuoli. Pari viikkoa taukoa omista projekteista teki varmaan ihan hyvää.

Savua, viviania, tupakkaa, ankeeta, masentunutta, olkaatte hyvät.